Ensimmäistä kertaa sitten pikkupentuaikojen Patu tuli meille kylään. Itse olin työreissuilla käynyt Patua moikkaamassa ja tiesin, että kivan oloinen poika on Juuassa kasvamassa. Mika ei ollut Patua nähnyt ja jälleennäkeminen oli iloinen puolin ja toisin. Tytti ja Patu hippastelivat ja painivat hangessa ja nauttivat silminnähden toistensa seurasta. Tytti oli nopeampi ja ketterämpi, mutta Patu vahvempi ja Tytti jäi painissa vähän alakynteen...

Kun enimmät virrat pennut oli riekkumiseen purkaneet, tultiin sisälle ja alettiin tuumailemaan näyttelyjuttuja. Patu on perheensä ensimmäinen koira ja näyttelyjutut on tietysti ihan uutta. Tytti näytti pöydällä mallia ja Patu katseli tarkasti vieressä...

Patu treenaili pöydällä oloa ja makupalan voimalla hetkittäin onnistuttiin vähän oikeaa asentoakin hakemaan. Tosin varsin mukavasti Patu seisoi ihan luonnostaa. Kun vaan tulee malttia lisää, niin hyvä on. Sisätreenailun jälkeen mentiin ulos kokeilemaan näyttelyhihnassa kulkemista ja lopuksi vielä harjoiteltiin paikallaan seisomista ja tältä se näytti...

Kylläpä kyllä, pientä treeniä Patulle ja vähän isompaa minulle ja eikö vain olla valmiita "ensi-iltaan" kevään mittaan. On se vain suloinen poika. Ja tottahan hienosti menneistä harjoituksista piti saada kunnon palkka. Joo-o, kanan sydämet oli herkullisia, mutta paras palkka oli Patun mielestä vielä pikkuhippaset Tytin kanssa ennen kotimatkalle lähtöä.

Siinäpä nassikat viettivät puolivuotissynttäreitään hankirallin merkeissä. Kiitos Patulle ja Patun perheelle mukavasta päivästä.