Tänään oli toinen agin möllicupin osakilpailu. Sylvin kanssa meni muuten ihan hienosti, mutta se roiski rimoja ja renkaan se vetäisi sujuvasti vierestä - kahdesti. Mutta Topi, voi valtava! Tavoitteena oli vain katsoa, pysyykö edes näpissä kun paikalla on paljon vieraita ihmisiä ja koiria. Ensin aattelin, että jos ottais liinassa, mutta kun liina ei ollut siinä heti näkysällä, niin se jäi. Ja hyvä niin. Virheetöntä rataa ei tehty,ei likimainkaan,  mutta kaikki esteet mentiin (paitsi renkaat Topi veti vierestä) ja koskaan ikinä aiemmin ei olle päästy noin montaa estettä kerralla ilman Topin omia koukeroita. Olin niin hämilläni ja tohkeissani tuon ukkelin esityksestä, ettei mitään rajaa. Omat kommentitkin radalla oli tyyliin "oho, se menti tuonkin ja vielä tuon ja tuon..." ihan kun olisin ollut joku  amatööri urheiluselostaja. Ei sijoitusta Sylvin kanssa ja Topin luokassa oli vaan kaks koirakkoa ja me oltiin toisia, mutta ei paljo paina. Mie olen niiiiii-iin ylpeä tuosta mustasta pötikästä . Ja Sylvi, sydän sulaa kun sen intoa puhkuvaa menoa katsoo. Meijän vauhtimummo .