Opiskelutehtävien palautuspäivät ovat vaarallisen lähellä, tietokone oli viikon korjattavana ja itsellä työteho lähes olematon.... aika järkky yhdistelmä, mutta sinnillä pitää yrittää. Huonoa omaatuntoa poden aikaansaamattomuuden lisäksi siitä, että tämä opiskeluhommissa luppoilu ei ole lisännyt aikaa touhuta koirien kanssa. Pakolliset lenkit, eipä juuri muuta.

Agiharkoissa on kuitenkin tunnollisesti käyty. Maanantaina olitiin Sylvin kanssa kahdestaan, Topi oli kotona potemassa kipeää mahaansa. Kun tultiin illalla kotiin, jo ovella iski vastaan sisuskalut ympärikääntävän kamala katku. Topilla oli persukset aivan ruskeat ja lattia lainehti vesiripulipaskaa. Koira pihalle ja pesuun. Maton jo kertaalleen pesin ja vaikka se oli vielä muutaman päivän ulkona tuultumassa, haisee se vieläkin, eli pestävä on uudelleen. Tosi kivaa. Jos tästä jotakin hyvää etsii, niin ONNEKSI olivat portin takana yhdessä huoneessa ja tulipahan kuurattua lattia todella perusteellisesti. Vieläkin kuvottaa. Sylvin kanssa päästiin vähän hajua harjoituksiin karkuun, Mika jäi kotiin tuulettamaan....

Nyt on kone kotona, joten ei ole enää varsin syytä, miksi ei voi tehtävien tekoa jatkaa - ja osaa vasta aloittaa....

Uudella kamerallakaan ei ole kerennyt(?) enempiä räpsimään, se pitänee jättää suosiolla vähän myöhemmäksi. Jospa sitten olisi enemän motivaatiota opetella kameran saloja 

Nyt syömään, vähän ulkoilemaan ja sitten muistitikut, mapit ja kirjat esille....