Towin-tenavat tulivat 7 kk:n ikään juuri sopivasti Tuusniemen näyttelyjen alla, joten pitihän Tytti sinne ilmoittaa ja mukaan saatiin vielä Patukin. Myös Heta lähti mukaan verestämään esiintymistaitojaan pentuloman jälkeen. Ja kylläpä meidän Tuusniemelle kannattikin mennä! Patun kanssa olimme kerran harjoitelleet pöydällä seisomista ja näyttelyhihnassa kulkemista, Tytin kanssa näyttelyhihnaharjoitukset taisi jäädä olemattomiin ja pöydälläkin sitä seisottelin vain muutamia kertoja. Vähäisestä harjoittelusta ja uudenlaisesta näyttelyhulinasta huolimatta molemmat esiintyivät kehässä varsin kauniisti ja mallikkaasti. Eikä tuloksetkaan ihan huonoja olleet. Patu oli ensimmäisenä arvosteluvuorossa, näytti tuomarille, miten komeita poikia sivukyliltäkin voi löytyä ja pokkasi kunniapalkinnon ja menolipun rotunsa paras pentu -kisaan. Tytti järjesti melkoisen yllätyksen. Olin mielessäni ajatellut, että siinä kolmen tytön sakissa se voisi hyvin olla se kolmas (kaksi muuta on varsinaisia söpöliinejä!) , mutta Tytti oli eri mieltä ja tassutteli tyynesti luokkavoittoon kunniapalkinnon kanssa. Voi valtava, voi valtava! Voin kuvitella, että miun naamalla oli niin leveä hymy, ettei korvia poskien takaa erottanut. Sitten vastassa olikin positiivinen ongelma kun olisi pitänyt kahta pentua kerralla esittää. Hetan kasvattaja Marja tuli apuun ja otti Tytin esittääkseen. Kehää kierros ympäri ja tuomari oli päätöksensä tehnyt, Tytti voitti, oli rotunsa paras pentu ja Patu oli vastakkaisen sukupuolen paras pentu. Järjestyksellä ei sinällään ollut mitään väliä, molemmat nassit oli omia. Kun pentujen osuus oli ohi, molemmat menivät huilimaan omiin häkkeihinsä ja hienosti sinne molemmat rauhoittuivat. Tytille häkissä olo on tuttua, se on sellaisessa matkustellut ja osasi sinne jo rentoutua. Patu sai oman häkin vasta näyttelypaikalla, mutta sinne se asettui ja otti unoset. Että taitaa olla nupitkin ihan ok molemmilla.

Hetan osalta tavoitteena on saada se viimeinen serti. Hetahan kävi sulhasissa juuri niinä aikoina kun 2 vuotta tuli täyteen ja nämä oli ensimmäiset näyttelyt, missä sen olisi ollut mahdollista valioitua. Ja läheltä se liippasikin. Ensin Heta voitti avoimen luokan ja pääsi kilpailemaan paras narttu-luokkaan. Lopputulos oli sijoitus toiseksi ja varaserti. Varsin mallikas tulos ja olin kovin tyytyväinen. Sitä puna-vihreää muotovalioruusuketta heilutellaan sitten joskus tuonnempana.

Päivä oli kaikkinensa hieno, tulokset tietysti lämmitti mieltä, ja mikä parasta, seura oli mukavaa. Kiitos Kepo, Sari, Pirjo, Helkkis, Marja ja Anu ja erityisesti Patun omistajat Riitta ja Tapani. Otamma uusiksi....

Ja tässä voitokkaat ipanat, Patu ja Tytti