Olihan marraskuu, tuntuu kuin olisi mennyt ihan usvassa ja koko ajan oli jotain hommaa tulossa tai menossa. Joulukuu vaihtui kuin varkain.Vielä muutama rutistus ja tämän vuoden opiskeluhommat olisi tehty. Töitä en näin vapaalla suostu edes miettimään.

Agiharkoissa ollaan uskollisesti käyty ja ilolla voin todeta, että paljon ollaan opittu. Sylvi on puurtaja, menee kuin juna ja kuola roiskaa. Makupaloilla on uskomaton teho tälle matamille! Sylvin kanssa päästään jo melko vaativiakin pätkiä ja sen kanssa vaatii itseltäkin enemmän. Välillä onnistuu, välillä ei. Näinhän se menee.

Topi on edistynyt huimasti. Se on huippunopea ja jos sen saisi paremmin kuulolle, siitä tulisi tykki! Mutta kovin kauaa Topi ei jaksa keskittyä ja myös perustottiksen puute näkyy räikeästi. Tästähän ei voi syyttää kuin itseään. Kun Topin saa "näppiin", niin se lukee  liikkeitä ja eleitä käsittämättömän tarkasti. Tänään se meni jo melkoista rusettia kun sain ensin hiottua oman ohjauksen kohdalleen. Tämänpäiväiset harjoitukset meni niin putkeen kun olla ja voi ja olen tosi ylpeä vauhtinakeistani. Vielä ensi maanataina olisi harjoitukset, jouluviikko pidetään lomaa ja heti joulun jälkeen jatkuu taas. Tiinalle ISOT KIITOKSET, että jaksat meidän kanssa.

Koko jouluviikko olisi vapaata töistä ja tarkoituksena olisi rauhoittua, tehdä pitkiä kävelylenkkejä ja tavata ystäviä ja sukulaisia. Perinteiset jouluruoat taidan jättää pois ja laittaa jotain muuta juhlavampaa ruokaa. Jotain vaihtoehtoista leipomusta tortuille voisi myös kehitellä. Minulle riittäisi mandariinit ja suklaa vaikka koko jouluksi, mutta Kepo ei taitaisi siihen suostua :). Koirille on pakastimessa odottamassa hirven lihaisia luita.

Ja jos niitä kuvia saisi otettua.... miten sitä vitkutteleekin semmoisissa asioissa, missä ei niin pääse loistamaan.