Viidettä päivää pitää lämpöä, välillä on kunnon kuumepiikkejä. Muutapa en juuri ole tehnyt kun vuorotahtia hikoillut ja palellut, niistänyt nenää ja yskinyt. Kaikki sängyt ja sohvat olen kiertänyt ja Topi on uskollisesti kulkenut mukana ja toiminut lämmittimenä ja lohdutellut tuhisemalla vieressä. Sylvi on hoitanut vartiointipäällikön tehtäväänsä tavallista hiljaisemmin (kiitos siitä!) mutta tutun tehokkaasti.

Eiliset harjoitukset jäi meiltä väliin ja ensi viikolla olisi meidän harjoitusvuorolla seuraava osakilpailu. Kovin suurin odotuksin ei sinne siis mennä, minä monta päivää pötkötelleenä ja Sylvin kanssa edellisissä harjoituksissa nuotit täysin hukaanneena. Mutta mennään ja tehdään semmoinen veto kun voidaan. Ilon kautta, vai miten se oli.

Ja se toinen kuume. Sähköpostiin oli tullut kuvia vuorokauden ikäisistä koiravauvoista. Ne tuli saatesanoilla, että tässä sinulle kuvia vähän kuumetta nostattamaan. Joo-o. Sitäkin kuumetta on kyllä  ihan lajinsa verran podettu ja tauti vaan pahenee.

Kuumetta, sitä riittää, toivottavasti kohta helpottaa....