Juhannusta ollaan vietetty kotosalla. Vettä ei onneksi sada, mutta vähän lämpimämpää voisi olla. Koirien mielestä keli on mitä parhain ja ne ovatkin nauttineet ulkonaolosta. Ne vain eivät taida tietää, että ne ovat paimenkoiria, ei niitä paimennettavia lehmiä 7 lampaita. Heinä maistuu jokaiselle....

Sylvi muistaa toki väliin hymyillä ja poseerata. Meidän mummo alkaa olla jo melko blondi ja Sylvi tietää, että blondeilla on hauskempaa ja varsin omintakeinen huumorintaju tällä ruutimummolla onkin. Pitää varoa sanojaan, mummo voi laittaa tuumasta toimeksi. Kukkapenkin ajattelin kitkeä itse, mutta Sylvi on jo muutamaan otteeseen käynyt myös harventamassa mielestään turhaan tiiviiksi käyneitä perennapenkkejä....

Kesämies Topi on (omasta mielestään) kulmakunnan kunkku ja ehdoton valtias. Todellisuudessa se on mamiskan mussukka ja halinalle. Maailman komein ja ihanin sellainen.

Ja Heta, kesäpossu vuosimallia 2011, kävi ultrassa ja kylläpä siellä näkyi kun näkyikin  tarmokkaasti sykkiviä pikkusydämiä. Heinäkuun lopulla sitten odotellaan pentuja syntyväksi. Jännittääkö minua? Ei enää, nyt jo pelottaa. Mutta eiköhän me Hetan kanssa selvitä. Onneksi meillä on huikea tukijoukko.