sunnuntai, 24. kesäkuu 2012

Aktivoitumista ja uutta innostusta

Kevään kohokohta oli ehdottomasti Gruftsin reissu Sarin kanssa. Sitä taas pitkään odotettiin ja suunniteltiin ja olihan se taas onnistunut ja hieno reissu. Ollaan melkoinen parivaljakko tuolla maailmalla :) Meillä on ihan omanlainen "työnjako" ja se toimii aika hyvin. Tapella ei tarvia ja molemmat osataan ottaa suht rennosti. Pari rivakampaa askelta Kööppenhaminen lentokentällä piti ottaa, muuten mentiin aika maltillisella temmolla ja kerettiin nähdäkin jotain eikä vain painaltaa paikasta toiseen. Nyt eletään sitten seuraavaa reissua odotellen ja jo käytyjä muistellen. Milloinkahan sattuu matkaan tarpeeksi suuri matkalaukku? Kaikenlaista "ehdottoman tarpeellista" lähtee aina mukaan.

Koirien kanssa kevät oli melkoisen tasaista eloa, ruokaa, rapsutuksia ja lenkkeilyä. Sylville ja Topille moinen näyttää jo voittopuolisesti riittävän, mutta Heta ja Tytti alkoivat olla jo vähän levottomia ja kyllästyneen oloisia. Tähän saumaan tuli mukavasti Outokummun kennelseuran järjestämätä lajiesittelyt ja sieltäpä sitten syttyä tälle naiselle löytyi ihan tuplaten. Hetan kanssa ollaan aloitettu hakutreenit ja ilokseni huomasin, että Hetakin on innostunut. Se saa tehdä töitä itsenäisesti ja nenäänsä käyttäen. Alkuvaiheessa vasta ollaan, mutta hyvässä sellaisessa. Olen kovin ylpeä Hetasta. Treeniryhmä on mitä mainioin, hyvässä hengessä treenataan kaikkien koiria ja kaikilla on tavoite päästä lajissa eteenpäin. Kesän aikaan päästään treenaamaan toisen porukan kanssa yhdessä. Vähän se jännittää, mitä kommenttia sieltä tulee. He olivat meitä lajiin tutustuttamassa ja ekoissa treeneissä mukana. Ja onneksi olivat! Tää on niin miun laji, ei mitään pikkutarkkaa pipertämistä, vaan koiralle onnistumisen mahdollisuuksien tarjoamista.

Tytin kanssa ootellaan, että juoksut menee ohi ja sitten aletaan katsastelemaan, josko viesti olisi sille mieluisa ja sopiva laji. Mikan olen tähän jo puhunut ympäri, lähtee ainakin kokeilemaan, lajissa kun tarvitaan kaksi koiralle merkityksellistä ja tarpeeksi kiinnostavaa ihmistä. Tytin kanssa ohjelmaan on syksyllä otettava myös hyvät tavat- ryhmässä käynti. Nyt se käyttäytyy kuin villi apina vastaantulijoiden kohdalla ja muutenkin vaikuttaa varsin korvattomalta ja välilä sen "paimenekaari" on miun mittapuun mukaan aivan liian laaja ja kestää aivan liian kauan, tosiasiassa se painaltaa missä sattuu ja minne sattuu jos sillä vain tilaisuus on. Rohkeutta riittää lähteä kauemmaskin ja viipyä pitkään. Pentukurssin priimuksesta ei ole tietoakaan. Oma vika, ei voi syyttää koiraa. Mutta josko viesti olisi sille hyvä laji, voi kulkea matkaa itsenäisesti, mutta tulisi kuitenkin luo, mikä olisi minusta ja Mikasta varsin mukavaa :D

Näyttelyissäkin ollaan muutamassa pyörähdetty, tärkeimpänä tietysti erikoisnäyttely Tarmpereella kesäkuun alkupuolella. Kiitos Pirjolle ja Heinille mukavasta seurasta ja iso kiitos Mikalle, ilman häntä tämä reissu ei olisi toteutunut näin. Kiitos myös äidille sekä velipoika Mikalle ja Minnalle Sylvin ja Topin hoidosta ja Patun kotiväelle, että luottivat Patun meille matkaan. Erkkarireissu meni aivat yli odotusten! Olisin tainnut itsekin Hetan ehättää esittää yksilöarvostelussa, mutta toisestsa kehästä seurasin, miten hyvin Hetan ja Pirjon askelet sopi yhteen alkukierroksella ja kun Pirjon mielestä Heta toimi hyvin, niin ei kun vaan. Ja hyvinhän tällä parivaljakolla menikin, Heta voitti ison avoimen luokan!! Kiitos Pirjo :) Saatat löytää itsesi Hetan kanssa kehässä jatkossakin ;)

Tässä kuva Hetasta eli virallisesti Wales Tale's Done For Towin Dream, kuvan on ottanut Ulla Rohola.

Kyllähän Heta on monessa mielessä sille asetettuihin odotuksiin ja haaveisiin vastannut. Marjan kanssa tämä neiti kimpassa omistetaan ja tyytyväisiä ollaan molemmat. Heta on meidän Pjinsess <3

Yksi Hetan isoimmista asioista on ollut olla miun kantanarttuna kun haparoiden ja kaiken uuden edessä varovaisena kasvattamista aloin miettimään. Hetan treffit Charlien kanssa oli ikimuistoiset ja koskaan en unohda sitä aikaa kun pennut meillä kotona oli. Mikään ei mennyt ihan oppikirjan mukaan tai edes sinnepäin, mutta lopputuloksena on ihan valtavan suloista jälkikasvua ja vaikka alku ei niin ruusuinen ja rakkaudentäyteinen ollutkaan, niin Heta ja Tytti ovat nykyään ylimmät ystävät. Tytti ei ehkä niin tyylikäs leidi koskaan tule olemaan kuin Heta on, mutta ihan riittävän hyvä ja mallikas minulle. Erkkarissa Tytti sai erin, mutta ei sijoittunut suuressa junnuluokassa neljän parhaan joukkoon. Napero on nyt massa- ja kuntokuurilla. Ruoka kyllä maistuu, mutta ei tahdo tarttua. Ruoka on nyt vaihdettu ja kesä katsellaan ihan rauhassa, mihin suuntaan lähtee kehitys kulkemaan. Patu Pitkäkorva ei halunnut jäädä huonommaksi siskoaan ja järjesti jymy-yllärin. Isossa urosten junnuluokassa se tuli toiseksi! Poju itse ei ehkä tilannetta ja tekemisiään niin ymmärtänyt, mutta miun hymy näkyi ehkä kuuhun asti. Pirjon koirat sijoittuivat myös omissa luokissaan, joten meillä oli varsin menestyksekäs päivä. Ja mukava meininki.

Tässä Patu , Towin All The Best, kuvan on ottanut Sari Kärki Joensuun näyttelyssä toukokuussa.

Eikä tässä vielä kaikki; Heta osallistui Marjan kasvattajaluokkaan ja Wales Tale's neidit olivat  rodun kolmaneksi paras kasvattajaluokka kunniapalkinnon kera. Harmi, ettei minulla ole siitä kuvaa. Patu puolestaan oli mukana Charlien ( Maplecreek Beryllos Time To Fly ) jälkeläisryhmässä. Charlie esitteli neljä komeaa poikaansa ja ryhmä olikin koko näyttelyn kaunein. Hyvä Charlie! Tuomarilta loppui sanat, niin kovin tykkäsi. Täytyy myöntää, että vähän meinasi jännittää kun Kikka Patua ryhmään mukaan kysyi. Charliella on ollut jo joitakin kertoja erkkarin paras jälkeläisluokka ja nyt oma kasvatti olisi siinä mukana. Mutta kun Kikka kerta kysyi ja piti Patua kyllin hyvänä, niin sekaan vaan ja hienosti me mentiin :)

Tässä kuvassa isä Charlie (vasemmalla) komean jälkikasvunsa kanssa. Kuvan on ottanut Ulla Rohola.

Eikä tässäkään vielä kaikki, Charlien lapsosia on muitakin komeita ja kauniita. Tytin ja Patun sisaruksista Bondi ja Sulo kävi meillä kylässä. Suloa ollaan joitakin kertoja nähtykin kun poju tässä lähettyvillä asuu, Bondi tuli käymään ensimmäistä kertaa sitten kun meiltä pikkuisena maailmalle lähti. Pojat leikkivät aluksi ihan nätisti, mutta Tytin tuoksut kuumensi välillä tunteita. Näitten kuvien perusteella ei osaisi arvata, että näin suloisten naamojen takaa löytyy syttyä ja kipinää jos niinkseen tulee. Mutta tässä siis vielä pari Towin-tenavaa

Bondi, Ponu eli Towin All About Me, Rovaniemen poika, Katrin ja Mikon ukko ja siskonsa kaltainen karkulainen

Sulo, Towin All About Love, asutaa täällä Okussa Nykäsen perheen lemmikkinä ja lenkkikaverina .

Kesän aikaan varmaan nähdään vielä Simokin ja toivottavasti myös Ässä. Mustikka on kaukana maailmalla, pitänee säästää rahaa, jotta saisi lentoliput hommattua ja poikaa katsomaan. Ikävä on kamala ja vaikka teidän, että Mustikka on hyvässä hoidossa, niin monesti olen katunut sen antamista kauas pois. Mutta toivottavasti joskus sen vielä nään ja ehkä joitan tulee matkassa mukana tuliaisiksi kotiin ;)

 

tiistai, 28. helmikuu 2012

Towin-tenavat terävinä Tuusniemellä

 

Towin-tenavat tulivat 7 kk:n ikään juuri sopivasti Tuusniemen näyttelyjen alla, joten pitihän Tytti sinne ilmoittaa ja mukaan saatiin vielä Patukin. Myös Heta lähti mukaan verestämään esiintymistaitojaan pentuloman jälkeen. Ja kylläpä meidän Tuusniemelle kannattikin mennä! Patun kanssa olimme kerran harjoitelleet pöydällä seisomista ja näyttelyhihnassa kulkemista, Tytin kanssa näyttelyhihnaharjoitukset taisi jäädä olemattomiin ja pöydälläkin sitä seisottelin vain muutamia kertoja. Vähäisestä harjoittelusta ja uudenlaisesta näyttelyhulinasta huolimatta molemmat esiintyivät kehässä varsin kauniisti ja mallikkaasti. Eikä tuloksetkaan ihan huonoja olleet. Patu oli ensimmäisenä arvosteluvuorossa, näytti tuomarille, miten komeita poikia sivukyliltäkin voi löytyä ja pokkasi kunniapalkinnon ja menolipun rotunsa paras pentu -kisaan. Tytti järjesti melkoisen yllätyksen. Olin mielessäni ajatellut, että siinä kolmen tytön sakissa se voisi hyvin olla se kolmas (kaksi muuta on varsinaisia söpöliinejä!) , mutta Tytti oli eri mieltä ja tassutteli tyynesti luokkavoittoon kunniapalkinnon kanssa. Voi valtava, voi valtava! Voin kuvitella, että miun naamalla oli niin leveä hymy, ettei korvia poskien takaa erottanut. Sitten vastassa olikin positiivinen ongelma kun olisi pitänyt kahta pentua kerralla esittää. Hetan kasvattaja Marja tuli apuun ja otti Tytin esittääkseen. Kehää kierros ympäri ja tuomari oli päätöksensä tehnyt, Tytti voitti, oli rotunsa paras pentu ja Patu oli vastakkaisen sukupuolen paras pentu. Järjestyksellä ei sinällään ollut mitään väliä, molemmat nassit oli omia. Kun pentujen osuus oli ohi, molemmat menivät huilimaan omiin häkkeihinsä ja hienosti sinne molemmat rauhoittuivat. Tytille häkissä olo on tuttua, se on sellaisessa matkustellut ja osasi sinne jo rentoutua. Patu sai oman häkin vasta näyttelypaikalla, mutta sinne se asettui ja otti unoset. Että taitaa olla nupitkin ihan ok molemmilla.

Hetan osalta tavoitteena on saada se viimeinen serti. Hetahan kävi sulhasissa juuri niinä aikoina kun 2 vuotta tuli täyteen ja nämä oli ensimmäiset näyttelyt, missä sen olisi ollut mahdollista valioitua. Ja läheltä se liippasikin. Ensin Heta voitti avoimen luokan ja pääsi kilpailemaan paras narttu-luokkaan. Lopputulos oli sijoitus toiseksi ja varaserti. Varsin mallikas tulos ja olin kovin tyytyväinen. Sitä puna-vihreää muotovalioruusuketta heilutellaan sitten joskus tuonnempana.

Päivä oli kaikkinensa hieno, tulokset tietysti lämmitti mieltä, ja mikä parasta, seura oli mukavaa. Kiitos Kepo, Sari, Pirjo, Helkkis, Marja ja Anu ja erityisesti Patun omistajat Riitta ja Tapani. Otamma uusiksi....

Ja tässä voitokkaat ipanat, Patu ja Tytti

 

lauantai, 21. tammikuu 2012

Patu kävi kylässä

Ensimmäistä kertaa sitten pikkupentuaikojen Patu tuli meille kylään. Itse olin työreissuilla käynyt Patua moikkaamassa ja tiesin, että kivan oloinen poika on Juuassa kasvamassa. Mika ei ollut Patua nähnyt ja jälleennäkeminen oli iloinen puolin ja toisin. Tytti ja Patu hippastelivat ja painivat hangessa ja nauttivat silminnähden toistensa seurasta. Tytti oli nopeampi ja ketterämpi, mutta Patu vahvempi ja Tytti jäi painissa vähän alakynteen...

Kun enimmät virrat pennut oli riekkumiseen purkaneet, tultiin sisälle ja alettiin tuumailemaan näyttelyjuttuja. Patu on perheensä ensimmäinen koira ja näyttelyjutut on tietysti ihan uutta. Tytti näytti pöydällä mallia ja Patu katseli tarkasti vieressä...

Patu treenaili pöydällä oloa ja makupalan voimalla hetkittäin onnistuttiin vähän oikeaa asentoakin hakemaan. Tosin varsin mukavasti Patu seisoi ihan luonnostaa. Kun vaan tulee malttia lisää, niin hyvä on. Sisätreenailun jälkeen mentiin ulos kokeilemaan näyttelyhihnassa kulkemista ja lopuksi vielä harjoiteltiin paikallaan seisomista ja tältä se näytti...

Kylläpä kyllä, pientä treeniä Patulle ja vähän isompaa minulle ja eikö vain olla valmiita "ensi-iltaan" kevään mittaan. On se vain suloinen poika. Ja tottahan hienosti menneistä harjoituksista piti saada kunnon palkka. Joo-o, kanan sydämet oli herkullisia, mutta paras palkka oli Patun mielestä vielä pikkuhippaset Tytin kanssa ennen kotimatkalle lähtöä.

Siinäpä nassikat viettivät puolivuotissynttäreitään hankirallin merkeissä. Kiitos Patulle ja Patun perheelle mukavasta päivästä.

maanantai, 22. elokuu 2011

Pennut 3,5 viikkoa Puppies 3,5 weeks

Jo vanhoja kuvia, pennut lähestyvät jo 5 viikon ikää. Old pics, puppies are allmost 5 weeks old now.

 Arska (tai nykyään Patu, Juuan mies)

Bondi, etsii vielä uutta kotia

Sulo, jää tänne Outokumpuun

Sulttaani, etsii vielä uutta kotia

Mustikka, etsii vielä uutta kotia

Typy, jäänee kotiin tai sitten menee sijoistuskotiin, aika näyttää

Vörsti, En tiedä, miten tästä hennon luopua, ehkä en hennokaan.

Tuhinanurkasta on tullut melkoinen temmellyskenttä. Alaa pitää taas kasvattaa jotta mahtuu nuoriso paremmin riekkumaan. Aivan ihania otuksia kaikki. Menee monta pakettia nenäliinoja jahka alkavat uusiin koteihinsa lähtemään. Kolmelle pojalle koti ei vielä ole varmistunut, mutta näyttäisi siltä, että kaikille olisi ihanat perheet tarjolla. Eikä näitä meidän "lapsia" ihan kelle vaan annetakaan.

 

sunnuntai, 7. elokuu 2011

pennut 18 vuorokauden iässä / puppies age of 18 days

Pennut kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia. Nyt kaikilla silmät auki ja kovasti jaloillaan eteenpäin hapuilevat. Leikit on painimista ja ikenillä jyrsimistä. Sylvi-muoriin tuttavuutta tekevät päivittäin ja Sylvi on varsin tohkeissaan pennuista, kun nyt vielä vähän pennut kasvavat, niin pääsevät kunnolla leikkimään.

 Arska

 Bondi

 Mustikka

 Sulo

 Sulttaani

 Typy

 Vörsti

Tuhinanurkka alkaa olla väliin jo melkoinen metelinurkka. Kun pennut ovat hereillä, meteli ja touhu on melkoista. Pitkään nämä virtapiikit ei vielä kestä, isoin osa ajasta menee nukkumiseen ja kasvamiseen. Ruoka maistuu ja painot nousee kaikilla hyvää tasaista vauhtia. Mikan kanssa ollaan aivan myytyjä näistä mönkyistä.

  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot

    Koiramaista el RummukkalanmllSylvin, Topin ja Hetan sekaustajoukkojen kuulumisia.

  • Tagipilvi