Paljon en englantia hallitse, mutta nuo sanat ymmärsin kun seisotin Hetaa erikoisnäyttelyssä pöydällä. Ja totta kai ensimmäinen yritys näyttää tuomarille edestakaiset liikkeet meni hyppelyksi ja hulinaksi. Mutta tuomari halusi antaa toisen tilaisuuden ja sitä me tytöt ei missattu, vaan edettiin reippaalla askelella samansuuntaisesti. Myös sivuliikkeet esittelimme tyylillä. Maassakin Heta seisoin kauniisti ja hyvässä tasapainossa. Minulla on pikku jumi ajatuksissa takajalkojen korjailusta, mutta onneksi sain hillittyä mielitekoni ja annoin Hetan seisoa vapaasti. Ja hyvä niin, eri-ruusuke käteen ja kilpailuluokkaan. Pari kierrosta yhdessä ympäri ja pientä poseraausta tuomarille. Tuomari lähti lähestymään meitä ja ajattelin, että vau, neljäs sija erkkarissa. Mutta ei, tuomari ohjasi ykköspaikalle!!! Heta voitti oman luokkansa ja meikkis oli niin onnesta soikeana, etten tainnut tajuta edes kilpakumppaneille kehässä mitään sanoa, tuomarille sentään sain kiitoksen soperrettua. Sitä se on kun ei ole moiseen menestykseen erkkarissa tottunut. Kehän ulkopuolella sain monta aitoa onnentoivotusta ja halausta. Kiitos niistä.

Jalat irti maasta leijailin "leiriimme" ihanaisen luokkavoittajani kanssa ja hetki meni henkeä vetäessä ja Hetan temppua ihmetellessä. Sittenpä pääsinkin jo taas tositoimiin kehään ja esitin Hetan kasvattajan kasvatteja kolme; yhden pikkupennuissa kisaavan ihanan trikkityttelin, nuorten luokan uroksen ja avoimen luokan uroksen. Pikkuprinsessa ei sijoittunut luokassaan 4 parhaan sakkiin, mutta pojat sijoittuivat, toinen luokassaan toinen ja toinen neljäs. Ihan hirveetä esittää vierasta koiraa kun ei ole kovin haka siinä hommassa. Mutta kun on joutava ja toinen tarvitsee apukäsiä, niin silloin autetaan.

Viimeisenä minulla oli esitettävänä Sylvi veteraaniluokassa. Ja turamummo oli kehässä niin reipas ja ruutia täys, että eri sillekin napsahti. Harmaa naama ja jo kihartuva turkki ei paljoa painanut, asenne oli mummelilla kohdallaan ja väliin piti ihan juoksuksi laittaa, että sen perässä pysyi. Kilpailuluokassa sijoitus neljäs! Olin pakahtua ylpeydestä. Sylvi on ja tulee aina olemaan minun ykköskoira. Mutta sittenpä tuli positiivinen ongelma; minulla on kaksi koiraa esitettävänä paras narttu-kisassa. Onneksi Helena, hänkin varttuneempien koirarouvien emäntä, tarjosi apuaan esittää Sylvi ja olin kovin kiitollinen hänen tarjouksestaan, tiesin, että Sylvi esitetään kauniisti ja nätillä kädellä.

Oli villi ja aika liikuttavakin tunne nähdä Sylvi erkkarin pn-kehässä ja olla siellä mukana vielä Hetankin kanssa. Tuomari otti jatkoon meneviä koiria keskemmälle kehää - ja kyllä- Hetan hän sinne halusi myös. Neljän parhaan sakkiin emme sentään sijoittuneet, enkä sitä odottanutkaan. Erin saantiin olin tyytyväinen ja luokkavoitto ylitti kaikki odotukset. Pn-luokassa jatkoon pääsy oli jo huimaa. Neljän parhaan sakkiin sijoittui kauniita koiria, pystyi vai ihailemaan sitä rivistöä, jonka tuomari palkontosijoille keräsi. Muut kolme olivat jo valioita, paitsti toiseksi tullut koira, josta pidän todella paljon. Oli riemukasta nähdä ihailemansa koiran valioituvan erkkarissa. Huippujuttu! Koska erkkarissa osallistujia oli niin paljon (narttuja reilu 70), jaossa oli myös lisäserti. Aloin jo katselemaan vanhemmista jatkoon menneistä ei vielä valioista omaa sertiehdokastani. Siinä kurkkiessa ja pylliessä en heti huomannut tuomarin tulevan sertiruusuke kädessä meitä kohti. Voin kuvitella oman pöllämystymisen ja onnellisuuden sekamelskan naamallani kun tajusin mitä tapahtuu. Meidän Heta Heppuli sai erkkarissa sertin!!!  Poskisuudelma tuomarin kanssa ja Hetalle kunnon rapsutukset ja kasa namuja. Tässä vaiheessa ei paleltanut ollenkaan vaikka paikka oli melkoisen viileä. Tuomarin kanssa vaihdettiin pari sanaa ja kehästä pois leijumalla. Tunnelma leirissä oli aikas upea. Myös Pirjon ja Marjan (Hetan kasvattaja ja kimppaomistaja) koirat pärjäsivät hienosti. Tuli eriä, kunniapalkintoa, luokkavoittoa, luokkasijoutksia....Hyvä me!

Päivä oli kaikkinensa mukava näyttelypäivä. Pientä hermoilua ja jännitystä, mutta kaikkinensa varsin rento ja mukava meininki. Ja kerkesihän sen hässäkän keskellä vähän tulevaisuuttakin miettiä ja katsastaa poikia "sillä silmällä". Ja ei Topiakaan pahasti parjattu, vaikkei se tällä kertaa mukana ollutkaan. Topi oli Mikan vanhemmilla hoidossa ja nautti kaikesta saamastaan huomiosta ja anopin herkkutarjoilusta.

Ja tokihan luokkasijoittuneista piti käydä otattamassa viralliset posekuvat. Ensin Sylvin kuva, alempana Heta.

"Sylvi" Haywire's You Only

"Heta" Wales Tale's Done For Towin Dream