Pitää ihmetellä ja olla iloinen ja kiitollinen Tiinalle, joka jaksaa meitä viikko toisensa jälkeen tutustuttaa lajin saloihin. Tänään näytti rata niin mukavalta ja lepposalta, mutta sitä se ei kyllä ollut. Näin vähemmän vikkeleänä tapuksena kerkesin jo suunnitella tosi lepposan ja mukavan ohjauksen kun Tiina alkoikin puhumaan ajanotosta ja minipienistä ajoista. Siinä sitten yritin ohjata Sylviä selkeästi ja liikkua itse sypäkästi. Takavuosien tanssitreeneistä ei ollu mitään apua. Jalat meni eri tahtia ja eri suuntaan kun ajatus ja Sylvi oli välillä sen näkoinen, että voisko vaihtaa ohjaajaa. Mutta onneksi se on yhtä koukussa tähän touhuun kun minäkin ja kun lopeteltiin pujotteluun, niin Sylville oli jostain löytynny ihan uusi vauhti mennä kepit. Ehkä osansa asiaan oli Tiinalla, joka odotti makupalan kanssa lopussa, mutta silti.

Ja Topi. Ihanasti sekin alkaa innostua ja tänään mentiin jo 3 esteen "rata". Eikä vaan suoraa linjaa este toisensa jälkeen vaan kunnollisen kurvin kanssa. Olin niin tohkeissani siitä, että palkkasin sitä pallolla. Paha, paha moka. Topi lämpiää pallolle niin paljon, ettei se enää mitään muuta näe eikä kuule. Hetki piti pallon "katoamisen" jälkeen kerätä ajatusta kasaan ja voi sitä ukkelin riemua kun hienon pujottelun jälkeen Ihana Tiina heitti Ihanan Pallon. Tähän oli hyvä päättää tältä erää.