Towin-tenavat tulivat 7 kk:n ikään juuri sopivasti Tuusniemen näyttelyjen alla, joten pitihän Tytti sinne ilmoittaa ja mukaan saatiin vielä Patukin. Myös Heta lähti mukaan verestämään esiintymistaitojaan pentuloman jälkeen. Ja kylläpä meidän Tuusniemelle kannattikin mennä! Patun kanssa olimme kerran harjoitelleet pöydällä seisomista ja näyttelyhihnassa kulkemista, Tytin kanssa näyttelyhihnaharjoitukset taisi jäädä olemattomiin ja pöydälläkin sitä seisottelin vain muutamia kertoja. Vähäisestä harjoittelusta ja uudenlaisesta näyttelyhulinasta huolimatta molemmat esiintyivät kehässä varsin kauniisti ja mallikkaasti. Eikä tuloksetkaan ihan huonoja olleet. Patu oli ensimmäisenä arvosteluvuorossa, näytti tuomarille, miten komeita poikia sivukyliltäkin voi löytyä ja pokkasi kunniapalkinnon ja menolipun rotunsa paras pentu -kisaan. Tytti järjesti melkoisen yllätyksen. Olin mielessäni ajatellut, että siinä kolmen tytön sakissa se voisi hyvin olla se kolmas (kaksi muuta on varsinaisia söpöliinejä!) , mutta Tytti oli eri mieltä ja tassutteli tyynesti luokkavoittoon kunniapalkinnon kanssa. Voi valtava, voi valtava! Voin kuvitella, että miun naamalla oli niin leveä hymy, ettei korvia poskien takaa erottanut. Sitten vastassa olikin positiivinen ongelma kun olisi pitänyt kahta pentua kerralla esittää. Hetan kasvattaja Marja tuli apuun ja otti Tytin esittääkseen. Kehää kierros ympäri ja tuomari oli päätöksensä tehnyt, Tytti voitti, oli rotunsa paras pentu ja Patu oli vastakkaisen sukupuolen paras pentu. Järjestyksellä ei sinällään ollut mitään väliä, molemmat nassit oli omia. Kun pentujen osuus oli ohi, molemmat menivät huilimaan omiin häkkeihinsä ja hienosti sinne molemmat rauhoittuivat. Tytille häkissä olo on tuttua, se on sellaisessa matkustellut ja osasi sinne jo rentoutua. Patu sai oman häkin vasta näyttelypaikalla, mutta sinne se asettui ja otti unoset. Että taitaa olla nupitkin ihan ok molemmilla.

Hetan osalta tavoitteena on saada se viimeinen serti. Hetahan kävi sulhasissa juuri niinä aikoina kun 2 vuotta tuli täyteen ja nämä oli ensimmäiset näyttelyt, missä sen olisi ollut mahdollista valioitua. Ja läheltä se liippasikin. Ensin Heta voitti avoimen luokan ja pääsi kilpailemaan paras narttu-luokkaan. Lopputulos oli sijoitus toiseksi ja varaserti. Varsin mallikas tulos ja olin kovin tyytyväinen. Sitä puna-vihreää muotovalioruusuketta heilutellaan sitten joskus tuonnempana.

Päivä oli kaikkinensa hieno, tulokset tietysti lämmitti mieltä, ja mikä parasta, seura oli mukavaa. Kiitos Kepo, Sari, Pirjo, Helkkis, Marja ja Anu ja erityisesti Patun omistajat Riitta ja Tapani. Otamma uusiksi....

Ja tässä voitokkaat ipanat, Patu ja Tytti

Ensimmäistä kertaa sitten pikkupentuaikojen Patu tuli meille kylään. Itse olin työreissuilla käynyt Patua moikkaamassa ja tiesin, että kivan oloinen poika on Juuassa kasvamassa. Mika ei ollut Patua nähnyt ja jälleennäkeminen oli iloinen puolin ja toisin. Tytti ja Patu hippastelivat ja painivat hangessa ja nauttivat silminnähden toistensa seurasta. Tytti oli nopeampi ja ketterämpi, mutta Patu vahvempi ja Tytti jäi painissa vähän alakynteen...

Kun enimmät virrat pennut oli riekkumiseen purkaneet, tultiin sisälle ja alettiin tuumailemaan näyttelyjuttuja. Patu on perheensä ensimmäinen koira ja näyttelyjutut on tietysti ihan uutta. Tytti näytti pöydällä mallia ja Patu katseli tarkasti vieressä...

Patu treenaili pöydällä oloa ja makupalan voimalla hetkittäin onnistuttiin vähän oikeaa asentoakin hakemaan. Tosin varsin mukavasti Patu seisoi ihan luonnostaa. Kun vaan tulee malttia lisää, niin hyvä on. Sisätreenailun jälkeen mentiin ulos kokeilemaan näyttelyhihnassa kulkemista ja lopuksi vielä harjoiteltiin paikallaan seisomista ja tältä se näytti...

Kylläpä kyllä, pientä treeniä Patulle ja vähän isompaa minulle ja eikö vain olla valmiita "ensi-iltaan" kevään mittaan. On se vain suloinen poika. Ja tottahan hienosti menneistä harjoituksista piti saada kunnon palkka. Joo-o, kanan sydämet oli herkullisia, mutta paras palkka oli Patun mielestä vielä pikkuhippaset Tytin kanssa ennen kotimatkalle lähtöä.

Siinäpä nassikat viettivät puolivuotissynttäreitään hankirallin merkeissä. Kiitos Patulle ja Patun perheelle mukavasta päivästä.

Jo vanhoja kuvia, pennut lähestyvät jo 5 viikon ikää. Old pics, puppies are allmost 5 weeks old now.

 Arska (tai nykyään Patu, Juuan mies)

Bondi, etsii vielä uutta kotia

Sulo, jää tänne Outokumpuun

Sulttaani, etsii vielä uutta kotia

Mustikka, etsii vielä uutta kotia

Typy, jäänee kotiin tai sitten menee sijoistuskotiin, aika näyttää

Vörsti, En tiedä, miten tästä hennon luopua, ehkä en hennokaan.

Tuhinanurkasta on tullut melkoinen temmellyskenttä. Alaa pitää taas kasvattaa jotta mahtuu nuoriso paremmin riekkumaan. Aivan ihania otuksia kaikki. Menee monta pakettia nenäliinoja jahka alkavat uusiin koteihinsa lähtemään. Kolmelle pojalle koti ei vielä ole varmistunut, mutta näyttäisi siltä, että kaikille olisi ihanat perheet tarjolla. Eikä näitä meidän "lapsia" ihan kelle vaan annetakaan.

Pennut kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia. Nyt kaikilla silmät auki ja kovasti jaloillaan eteenpäin hapuilevat. Leikit on painimista ja ikenillä jyrsimistä. Sylvi-muoriin tuttavuutta tekevät päivittäin ja Sylvi on varsin tohkeissaan pennuista, kun nyt vielä vähän pennut kasvavat, niin pääsevät kunnolla leikkimään.

 Arska

 Bondi

 Mustikka

 Sulo

 Sulttaani

 Typy

 Vörsti

Tuhinanurkka alkaa olla väliin jo melkoinen metelinurkka. Kun pennut ovat hereillä, meteli ja touhu on melkoista. Pitkään nämä virtapiikit ei vielä kestä, isoin osa ajasta menee nukkumiseen ja kasvamiseen. Ruoka maistuu ja painot nousee kaikilla hyvää tasaista vauhtia. Mikan kanssa ollaan aivan myytyjä näistä mönkyistä.

Pennut tänään jo 10 päivän ikäisiä. Aika menee nopeasti niitä hoivaillessa. Heta on vähän nykyaikaisempi äiti eikä käytä kaikkea aikaansa pentujen hoitoon vaan on jättänyt osan tehtävistä minulle. Ja mikäpä siinä, pentuja on ihana hoidella. Näissä kuvissa pennut viikon ikäisiä.

"Vörsti"

"Sulttaani"

"Arska"

"Sulo"

"Mustikka"

"Bondi"

"Typy"